Au Pairin elämää.

Aloin tuossa eräs yö taas kirjoittelemaan nukkumatin unohdettua minut. Nukkumatti taisi kuitenkin löytää minut kesken kirjoittelun. Jospa tämän kuitenkin saisi julkaistua.
Tänään tosiaan tuli täyteen kuukausi uutta elämää täällä Islannissa.
Tavallinen arki sujuu ongelmitta ja pikkuhiljaa alkaa olemaan kodin ulkopuolistakin elämää. Kielikurssilta on tarttunut tyyppejä matkaan ja varmasti tulevat myös näkymään täällä blogin puolellakin ainakin kuvien muodossa.

Paikallinen puhelinkoppi ;)

Nyt ajattelin kuitenkin avata teille vähän mitä se elämä täällä on, sillä monelle au pair on käsitteenä melko vieras, tai vähintäänkin mielikuva siitä on outo.
Jokainen on varmasti kuullut kauhutarinoita maailman hirveimmästä isäntäperheestä, tai muuten vain huonoja kokemuksia au Pairina olosta.

Näin yksinkertaistettuna au pair systeemi toimii näin: Teet profiilin jollekkin lukuisista au pair sivustoista ja kerrot itsestäsi. Voit selailla itse mahdollisia isäntäperheitä ja myös isäntäperheet voivat yhtälailla löytää sinut.
Kun olet löytänyt mieleisen kohteen ja isäntäperheen, voi alkaa asioiden sopiminen. Yleensä au pair maksaa lentonsa kohteeseen. Riippuen työskentelyn pituudesta, isäntäperhe maksaa paluulennot.

Normaalisti isäntäperhe kustantaa asumisen, ruuan sekä ns. taskurahan.
Au pair työskentelee pääsääntöisesti esim. Ma-pe 8-16, eli vanhempien työpäivän ajan. Yleensä illat ja viikonloput ovat vapaana. Toki poikkeuksia on aina. Keskimäärin työtunteja kertyy viikolle kohdemaasta riippuen 25-40.

Sateenkaaren päässä on aarre? 

Omalla kohdallani oikeastaan mikään näistä yleisistä "säännöistä" ei pidä paikkaansa. Työskentelen keskimäärin 30 tuntia viikossa. Tämä on nimenomaan keskiarvo. Tällä viikolla tunteja voi tulla alle 20 ja ensiviikolla yli 40. Tässä kuussa tulen olemaan poikien kanssa mm. 9 päivää putkeen yksin.

Harpa, Reykjavik 101

Miksi lähdin sitten tällaiseen "huonosti palkattuun työhön josta ei ole mitään hyötyä"?
-Mielestäni ei ole ollenkaan hullumpi ajatus, että minun ei ensinnäkään tarvitse maksaa vuokraa.
-Minulla on melkolailla päivittäin auto käytössäni kunhan vain kysyn (ja ei tarvitse maksaa auton kuluja).
-Jos haluan jotain erityistä ruokaa kaupasta, niin pyydän vain, seuraavan kauppareissun jälkeen sitä on kaapissa.
-Minulle jää jopa enemmän rahaa käteen mitä jäi Suomessa asuessa perus kulujen jälkeen.

Minun mielestäni tämä ei ole ollenkaan huono järjestely ottaen huomioon kaiken edellämainitun. Ihan oikeasti ainut kiinteä kulu vuoden aikana on Suomen puhelinlasku, sekä vakuutusmaksut. Puhelinlaskukin ihan sen takia, että halusin pitää oman numeroni.

Kaiken tämän lisäksi saan uusia kokemuksia, kielitaito kehittyy ja joku viisas joskus on tainnut mainita, että matkailu avartaa.

Revontulet omalta kotiovelta kuvattuna. 

Viimeisen kuukauden aikana minun arki on koostunut ma-to aamupäivisin olevasta kielikurssista (huomenna on viimeinen päivä, jes!!), poikien päiväkotiin ja sieltä pois kuskaamisista sekä ihan normaalista arjesta kotona. Täällä laitetaan ihan yhtälailla ruokaa, pestään pyykkiä ja ja välillä kiukutellaan kun ei nukkumaan haluttaisi mennä tai ei tahtoa saada läpi.

Huomenna jään taas viikonlopuksi yksin poikien kanssa. Vanhemmat lähtevät huomenna lennolle ja tulevat sunnuntai aamuna takaisin. Siitä alkaa minun ns. Lomaviikko. Ajattelin hyötykäyttää tämän ja lähteä käymään pohjois-Islannissa. Pääsee näkemään ystäviä ja ehkäpä vihdoin se iskostuu päähän, että oikeasti asuu Islannissa. Tuntuu ajatuksena täysin hullulta, että olen ollut täällä jo kuukauden ja tulen olemaan vielä 11 lisää!

Loppukevennykseksi ajattelin teille laittaa
kuvan mun elämäni miehestä. Aatu odottaa
mua hyvässä hoidossa suomessa ♡♡♡