Vuoden vaihtuminen alkaa olla käsillä, ja nyt on aika miettiä mitä sitä omassa elämässä tapahtuikaan!
Tammikuu alkoi Pommissa aamukaljoilla parhaassa seurassa. Takana oli yhdet elämäni parhaista uuden vuoden bileistä! Asuin Vaajakoskella omassa asunnossani ja suunnittelin ulkomaille muuttoa. Vaihtoehtoina oli Islanti ja Espanja. Puolessa välin kuuta tuli tieto, että olin saanut paikan Islannista. Minusta tulisi Au pair ja seuraava vuosi menisi Garðabærissa 3 & 4 vuotiaiden poikien arkea pyörittäessä ja vapaa-ajalla pitkin poikin matkustellessa. Suurin muutos olisi, että vuoteen ei tarvitsisi miettiä vuokran maksua saatika millä rahalla kaupassa käy. Hyppy tuntemattomaan ja oravanpyörä jäisi selän taakse. Loppu kuukausi menikin sitten muuttoa tehden, viime hetken asioita järjestellen ja perheen sekä ystävien kanssa aikaa viettäen.

Helmikuun koittaessa muutto alkoi olla ohi, edessä oli kuntoutusta viikko ja lopulta läksiäiset! Mahtavat pippalot hyvässä seurassa! 9.2 aamulla olin lentokentällä rikkinäisen polven ja tavaroideni kanssa. Auto oli myyty, kaikki mahdollinen ylimääräinen oli myyty ja loput oli kannettu Ullan vaatehuoneeseen jemmaan. Uusi elämä Islannissa olisi lentomatkan päässä! Viimeiset itkuiset puhelut ja kohti tuntematonta.
Islantiin päästyäni alkoikin sitten tutustuminen isäntäperheeseen ja kielen opiskelu. Helmikuu menikin sitten Islantia opiskellessa ja ikävää potiessa...

Maaliskuu ei tuonut tullessaan mitään kummempaa. Kielen opiskelu jatkui, sieltä tarttui mukaan uusia tuttavuuksia joiden kanssa tuli seikkailtua pitkin reykjavikkia ja myös sen yöelämää. Maaliskuulle mahtui myös ensimmäinen pohjois-Islannin reissu. Kyseinen reissu sai vasta tajuntaan sen, että asun oikeasti Islannissa. Kun hyvä ystävä tekee pohjois-Islannissa sinulle banaanileipää, silloin tiedät olevasi oikeassa paikassa...

Huhtikuussa juhlittiin perheen teinin rippijuhlia. Voitte kuvitella kun yhtäkkiä joudutkin keskelle sukujuhlia! Ei mikään helppo nakki tällaiselle ihmiselle joka ei viihdy keskellä vieraita ihmisiä joiden kanssa pitäisi keskustella... :D Huhtikuussa käytiin myös seinäapinoimassa Crystalin kanssa ja jäällekkin päädyttiin luistinten kera! Polvi tykkäsi edelleen kiukutella, mutta sen ei annettu estää! Huhtikuu toi myös postin mukana uuden tietokoneen (kaikkien tullin säätöjen jälkeen...) Ja tulipahan siellä myös Tädin pieneltä Lenniltä postia samalla <3

Toukokuussa Sain suomivieraita ihan Oulusta saakka! Kerkesin käydä myös viikon mutkan Sonjan luona Pohjoisessa! Löysin itseni myös Dimman konsertista Húrra:sta! Crystalin kanssa tehtiin mahtava Road trip josta on postaus edelleen kirjoittamatta... Ehkä sitten vuosipäivänä?
Kyseisen reissun jälkeen Crystal lähtikin sitten kesäksi Jenkkeihin ja pitkin Eurooppaa kiertämään! Siitä alkoi minun "yksinäinen" kesä, kun ei enään Crystalia saanut edes Ikeaan syömään!

Kesäkuu toi kuitenkin mukanaan ihan uutta ajateltavaa! Heti ensimmäinen päivä lensin Suomeen ja Quuenin keikalle! Samalla reissulla kerkesin nähdä paljon ihania ihmisiä, Kummipoikaa ja vaikka ketä! Islantiin palattuani päädyin taas Húrra:han keikalle. Tällä kertaa vuorossa oli Sólstafir:n keikka! Kesäkuulle sattui myös pettymykseksi osoittautuneet viikinki häppeningit Hafnarfjordurissa. Tutustuin myös Andreaan, päädyin penismuseoon Andrean kaverin kanssa ja tottakai, tulihan se jalkapallo huumakin koettua!

Heinäkuu oli melkoisen hiljainen muuten, mutta Eistnaflugiin päädyttiin silti! Elämäni paras festari reissu kaikkineen päivän kestäneineen matkoineen! Huikeita bändejä, mahtavaa seuraa!

Elokuussa päädyinkin sitten taas vahingossa Suomeen. Oli ystäviä, oli yllätyksiä ja oli perhettä. Oli myös festarit, about 30h töitä ja melkein 60 000 askelta +edelleen rikkinäinen polvi. Jyväskylän yöelämäänkin kerkesin ihanan Satun kanssa ja heti Islantiin palatessa olikin sitten mennirgarnótt! Aivan mahtavaa!
Þingvellirissä käytiin poikine kanssa päiväretkellä ja olihan sitä taas nilkka rikki sitten eräältä reissulta. Eikö se mene niin, että tekevälle sattuu?

Syyskuu toi tullessaan tatuointimessut. Huikeita artisteja ja tatuointeja! Tällä reissulle ei itselle tullut mitään.
Päädyin myös taas pohjoiseen! Sonjan luona lähes viikko pelkkää olemista ja rentoutumista <3

Lokakuussa juhlin hurjasti neljännes vuosisataa, käytiin paikallisessa "eläintarhassa" poikien kanssa ja pääsin vihdoin Viðeyn saarelle! Peace tower nähty ja koettu! Niin ja tein elämäni suurimman ja haastavimman neuletyön!

Marraskuu toi tullessaan taas yllätysreissun suomeen! Tämä reissu oli itsellenikin yllätys kun lähtöä edeltävänä päivänä vasta buukattiin lennot! Käytiin sitä mutka Virossakin! Paluu matkalla osui kohdalle portti 27 ja Maarit! Siitä kirjoittelinkin aivan oman postauksen aikaisemmin! Aloitin myös hulatunnit. Tarkemmin ottaen hulavanne tunnit! Aivan huikeaa touhua kaikkinensa!
Marraskuussa elämääni ilmestyi eräs henkilö pitkine hopeanharmaine hiuksineen ja vei totaalisesti jalat alta. Tuossa se vieressä nyttenkin istuu kun tätä kirjoittelen. Yhdessä on kuvailtu seinämaalauksia, syöty leivästä soppaa ja vaikka mitä. Tämän tahdon jatkuvan ensivuonnakin! <3

Joulukuussa pääsin vihdoinkin Blue lagooniin lillumaan. Kaippa se on aikakin kun 2009 on enimmäisen kerran maassa käynyt. Kyseisellä reissulla puhelin päätti myös lopettaa toimimisen ja sitten olikin hiukan säätöä sen takia. Hulatunnit jatkuivat joululle saakka ja tuo mieskin tuossa mukana on pyörinyt. Vihdoinkin myös käytiin siellä minun synttäri-illallisella! Johanna pääsi yllättämään oikein kunnolla :) Ystäväni Crystal meni myös ja muutti takaisin jenkkeihin juuri ennen joulua...
Jouluksi menin Suomeen yllätyspakettina. Kyllä oli näkemisen arvoisia ilmeitä taas!

Vuoden aikana olen oppinut monia asioita kuten: Suomen kasvatustyyli on huomattavasti enemmän minua varten kuin Islantilainen "ei sanota koskaan ei" -tyyli. Olen myös oppinut tuntemaan itseni paremmin, antamaan armoa itselleni ja ehkä myös hallitsen tunteitani paremmin, olenhan elänyt ikävässä lähes vuoden jo.
Olen myös jälleen kerran tapellut unettomuuden kanssa. Ei mitään uutta ja aina yhtä inhottavaa. Sitäkin kasvattavampaa itselle on ollut elää 3 & 4 vuotiaiden poikien kanssa ja olla määrätietoinen kahden pahasti uhmaikäisen kanssa. Toiselta kun hellittää niin toisella alkaa...
Vuoden aikana olen oppinut myös erottamaan tuulen ja kovan tuulen. Suomessa ei kovaa tuulta havaita lähes ollenkaan.
Jännitävin asia vuoden aikana on ollut seurata suomen uutisointia Islantiin liittyen. Iltalehti sanoo, että tulivuori purkautuu, niin meillä ei täällä ole vielä edes uutisiin päässyt millään tasolla. Kiva vastata kyselyihin "ai on purkautumassa! Aijaa, en minä tiennyt!"

Seuraavalta vuodelta odotan muutoksen tuulia. Työt loppuu nykyisessä paikassa helmikuussa ja sen jälkeen palaan suomeen muutamaksi viikoksi. Muutama projekti odottaa tekijäänsä. Monelle ehkä tulee uutena tietona, mutta en palaa siis pysyvästi suomeen vaan jään pysyvästi Islantiin. Saa nähdä millaiset tuulet puhaltavat tulevaisuudessa! Maaliskuussa palaan siis Islantiin ja siihen mennessä pitäisi myös töitä täältä löytää. Uudenvuoden lupauksia ei ole ollut tapana tehdä, mutta lupaan yrittää kuunnella omaa itseäni ja nauttia elämästä. Toivon myös, että tuo parempi puolisko siinä pysyy mukana myös tulevaisuudessa :)

Happy new year! 

Se ottaa ja antaa.

Tuossa illalla istuin bussissa ja matkustaessani kaupungin toiselle puolelle minuun iski joulufiilis! Siis minuun, joka yleensä inhoan kaikkea sitä joulun ajan hössötystä ja etenkin sitä ylikaupallisuutta. Tänään kuitenkin katsellessani öisen Reykjavikin katuja kaikkine jouluvaloineen ja taustalla soivine joululauluineen se fiilis iski. Koko kaupunki kylpi jouluvaloissa. Se oli kuin kaunis valojen meri. Ne jotka minut paremmin tuntevat, tietävät kuinka paljon rakastan vain katsella öisiä kaupunginvaloja. Ne saivat nyt ihan uuden merkityksen. En edes osannut kuvitella kuinka kaunis maisema voi olla, kun koko kaupunki on täynnä jouluvaloja. Se sai minussa myös aikaan omanlaisen haikeuden.

Helmikuussa mietittiin lentokentällä, että mihinköhän sitä ollaan matkalla. 

Olen asunut Islannissa nyt lähes kymmenen kuukautta. Moni voisi tähän sanoa, että "sehän on lyhyt aika!". Itse ajattelin vielä helmikuussa samoin, mutta ajan kuluessa olen ymmärtänyt kuinka paljon asioita mahtuu kymmeneen kuukauteen.

Maailmalle lähtiessä jouduin tekemään suuren työn mahdollistaakseni sen. Myin auton, annoin asuntoni pois, myin suurimman osan kalusteistani, etsin kissalleni hoitopaikan, lopuille tavaroille säilytyspaikan ja suurimpana asiana tein ison työn oman itseni kanssa. Ei ole helppoa lähteä yksin maailmalle ja jättää perhe sekä ystävät kotimaahan.

Ensimmäisiä Islannissa otettuja kuvia. Ja aivan kotikulmilta. 

Suurimpana kulttuurishokkina minulle tänne tullessa iski suurperheeseen muuttaminen. Eläminen muiden ihmisten kanssa samassa asunnossa 9 vuoden omillaan asumisen jälkeen. Onneksi kuitenkin minulla kävi tuuri isäntäperheen kanssa! Asioista puhutaan ja muutoksia tehdään tarvittaessa.

Täällä oleminen on opettanut minulle paljon asioita. Kielitaitoni on kehittynyt huimasti, olen oppinut luottamaan itseeni ja myös arvostamaan itseäni. Olen oppinut käsittelemään vahvoja tunteita kuten koti-ikävää. Ikävästäkään huolimatta en vaihtaisi päivääkään pois.

Rakas veljenpoika <3

Suurimpana asiana minua harmittaa, että en pääse olemaan läsnä veljenpoikani ja pikkusiskoni päivittäisessä elämässä. Aikuisten kanssa on helppo pitää yhteyttä, mutta kun kyseessä on 1 ja 11 vuotiaat, niin tilanne onkin hiukan eri. Minulta jää kokematta paljon asioita joiden tapahtuessa tahtoisin olla läsnä.

Jos tähän saakka on tullut ilmi asioita mitkä harmittaa tai mistä olen joutunut luopumaan, mitä iloa tästä sitten on ollut?
Olen saanut roppakaupalla uusia ystäviä. Olen päässyt näkemään ja kokemaan asioita mitä suurin osa tämänkään tekstin lukijoista ei ikinä tule kokemaan.
Olen matkustanut saaren toiselle puolelle elämäni siisteimmille festareille ihan vain Amorphiksen keikan takia. Olen saanut olla pohjois-Islannissa ja viettää mittaamattoman arvokasta aikaa yhdessä ihmisten kanssa joista osan olen tuntenut jo vuodesta 2009. Olen nähnyt jäätikön, vesiputouksia, tulivuoria ja muuten vain lumoavan kauniita maisemia.
Suurimpana asiana kuitenkin pidän sitä, että toteutin yhden suurimmista haaveistani. Muutin ulkomaille, pärjäsin siellä ihan itse ja elin kerrankin ihan vain itselleni. Vain ja ainoastaan siitä syystä minun elämääni on löytynyt uusia ihmisiä joiden toivon pysyvän siinä vielä pitkään!

Tuntuu hurjalta, että minun pestini täällä loppuu reilun kahden kuukauden kuluttua. Pitäisi muuttaa takaisin suomeen. Olen jo pidemmän aikaa miettinyt sitäkin mahdollisuutta, että jäisin Islantiin töihin. Ahdistaa jo valmiiksi ajatus suomeen ja siihen samaan oravanpyörään palaamisesta. Työtilanne kun Suomessa ei ole mikään kehuttava ja vakiduuni on lähes mahdottomussa toisin kuin se täällä on. Onneksi on vielä se reilu kaksi kuukautta aikaa tuumailla asioita. Ja loppupeleissä, kotiin voi aina palata jos maailma potkii liikaa!

Yksi lempikuvistani koko Islannissa olo ajalta! Eistnaflug 2016 ja ystäviä.