Vuoden vaihtuminen alkaa olla käsillä, ja nyt on aika miettiä mitä sitä omassa elämässä tapahtuikaan!
Tammikuu alkoi Pommissa aamukaljoilla parhaassa seurassa. Takana oli yhdet elämäni parhaista uuden vuoden bileistä! Asuin Vaajakoskella omassa asunnossani ja suunnittelin ulkomaille muuttoa. Vaihtoehtoina oli Islanti ja Espanja. Puolessa välin kuuta tuli tieto, että olin saanut paikan Islannista. Minusta tulisi Au pair ja seuraava vuosi menisi Garðabærissa 3 & 4 vuotiaiden poikien arkea pyörittäessä ja vapaa-ajalla pitkin poikin matkustellessa. Suurin muutos olisi, että vuoteen ei tarvitsisi miettiä vuokran maksua saatika millä rahalla kaupassa käy. Hyppy tuntemattomaan ja oravanpyörä jäisi selän taakse. Loppu kuukausi menikin sitten muuttoa tehden, viime hetken asioita järjestellen ja perheen sekä ystävien kanssa aikaa viettäen.

Helmikuun koittaessa muutto alkoi olla ohi, edessä oli kuntoutusta viikko ja lopulta läksiäiset! Mahtavat pippalot hyvässä seurassa! 9.2 aamulla olin lentokentällä rikkinäisen polven ja tavaroideni kanssa. Auto oli myyty, kaikki mahdollinen ylimääräinen oli myyty ja loput oli kannettu Ullan vaatehuoneeseen jemmaan. Uusi elämä Islannissa olisi lentomatkan päässä! Viimeiset itkuiset puhelut ja kohti tuntematonta.
Islantiin päästyäni alkoikin sitten tutustuminen isäntäperheeseen ja kielen opiskelu. Helmikuu menikin sitten Islantia opiskellessa ja ikävää potiessa...

Maaliskuu ei tuonut tullessaan mitään kummempaa. Kielen opiskelu jatkui, sieltä tarttui mukaan uusia tuttavuuksia joiden kanssa tuli seikkailtua pitkin reykjavikkia ja myös sen yöelämää. Maaliskuulle mahtui myös ensimmäinen pohjois-Islannin reissu. Kyseinen reissu sai vasta tajuntaan sen, että asun oikeasti Islannissa. Kun hyvä ystävä tekee pohjois-Islannissa sinulle banaanileipää, silloin tiedät olevasi oikeassa paikassa...

Huhtikuussa juhlittiin perheen teinin rippijuhlia. Voitte kuvitella kun yhtäkkiä joudutkin keskelle sukujuhlia! Ei mikään helppo nakki tällaiselle ihmiselle joka ei viihdy keskellä vieraita ihmisiä joiden kanssa pitäisi keskustella... :D Huhtikuussa käytiin myös seinäapinoimassa Crystalin kanssa ja jäällekkin päädyttiin luistinten kera! Polvi tykkäsi edelleen kiukutella, mutta sen ei annettu estää! Huhtikuu toi myös postin mukana uuden tietokoneen (kaikkien tullin säätöjen jälkeen...) Ja tulipahan siellä myös Tädin pieneltä Lenniltä postia samalla <3

Toukokuussa Sain suomivieraita ihan Oulusta saakka! Kerkesin käydä myös viikon mutkan Sonjan luona Pohjoisessa! Löysin itseni myös Dimman konsertista Húrra:sta! Crystalin kanssa tehtiin mahtava Road trip josta on postaus edelleen kirjoittamatta... Ehkä sitten vuosipäivänä?
Kyseisen reissun jälkeen Crystal lähtikin sitten kesäksi Jenkkeihin ja pitkin Eurooppaa kiertämään! Siitä alkoi minun "yksinäinen" kesä, kun ei enään Crystalia saanut edes Ikeaan syömään!

Kesäkuu toi kuitenkin mukanaan ihan uutta ajateltavaa! Heti ensimmäinen päivä lensin Suomeen ja Quuenin keikalle! Samalla reissulla kerkesin nähdä paljon ihania ihmisiä, Kummipoikaa ja vaikka ketä! Islantiin palattuani päädyin taas Húrra:han keikalle. Tällä kertaa vuorossa oli Sólstafir:n keikka! Kesäkuulle sattui myös pettymykseksi osoittautuneet viikinki häppeningit Hafnarfjordurissa. Tutustuin myös Andreaan, päädyin penismuseoon Andrean kaverin kanssa ja tottakai, tulihan se jalkapallo huumakin koettua!

Heinäkuu oli melkoisen hiljainen muuten, mutta Eistnaflugiin päädyttiin silti! Elämäni paras festari reissu kaikkineen päivän kestäneineen matkoineen! Huikeita bändejä, mahtavaa seuraa!

Elokuussa päädyinkin sitten taas vahingossa Suomeen. Oli ystäviä, oli yllätyksiä ja oli perhettä. Oli myös festarit, about 30h töitä ja melkein 60 000 askelta +edelleen rikkinäinen polvi. Jyväskylän yöelämäänkin kerkesin ihanan Satun kanssa ja heti Islantiin palatessa olikin sitten mennirgarnótt! Aivan mahtavaa!
Þingvellirissä käytiin poikine kanssa päiväretkellä ja olihan sitä taas nilkka rikki sitten eräältä reissulta. Eikö se mene niin, että tekevälle sattuu?

Syyskuu toi tullessaan tatuointimessut. Huikeita artisteja ja tatuointeja! Tällä reissulle ei itselle tullut mitään.
Päädyin myös taas pohjoiseen! Sonjan luona lähes viikko pelkkää olemista ja rentoutumista <3

Lokakuussa juhlin hurjasti neljännes vuosisataa, käytiin paikallisessa "eläintarhassa" poikien kanssa ja pääsin vihdoin Viðeyn saarelle! Peace tower nähty ja koettu! Niin ja tein elämäni suurimman ja haastavimman neuletyön!

Marraskuu toi tullessaan taas yllätysreissun suomeen! Tämä reissu oli itsellenikin yllätys kun lähtöä edeltävänä päivänä vasta buukattiin lennot! Käytiin sitä mutka Virossakin! Paluu matkalla osui kohdalle portti 27 ja Maarit! Siitä kirjoittelinkin aivan oman postauksen aikaisemmin! Aloitin myös hulatunnit. Tarkemmin ottaen hulavanne tunnit! Aivan huikeaa touhua kaikkinensa!
Marraskuussa elämääni ilmestyi eräs henkilö pitkine hopeanharmaine hiuksineen ja vei totaalisesti jalat alta. Tuossa se vieressä nyttenkin istuu kun tätä kirjoittelen. Yhdessä on kuvailtu seinämaalauksia, syöty leivästä soppaa ja vaikka mitä. Tämän tahdon jatkuvan ensivuonnakin! <3

Joulukuussa pääsin vihdoinkin Blue lagooniin lillumaan. Kaippa se on aikakin kun 2009 on enimmäisen kerran maassa käynyt. Kyseisellä reissulla puhelin päätti myös lopettaa toimimisen ja sitten olikin hiukan säätöä sen takia. Hulatunnit jatkuivat joululle saakka ja tuo mieskin tuossa mukana on pyörinyt. Vihdoinkin myös käytiin siellä minun synttäri-illallisella! Johanna pääsi yllättämään oikein kunnolla :) Ystäväni Crystal meni myös ja muutti takaisin jenkkeihin juuri ennen joulua...
Jouluksi menin Suomeen yllätyspakettina. Kyllä oli näkemisen arvoisia ilmeitä taas!

Vuoden aikana olen oppinut monia asioita kuten: Suomen kasvatustyyli on huomattavasti enemmän minua varten kuin Islantilainen "ei sanota koskaan ei" -tyyli. Olen myös oppinut tuntemaan itseni paremmin, antamaan armoa itselleni ja ehkä myös hallitsen tunteitani paremmin, olenhan elänyt ikävässä lähes vuoden jo.
Olen myös jälleen kerran tapellut unettomuuden kanssa. Ei mitään uutta ja aina yhtä inhottavaa. Sitäkin kasvattavampaa itselle on ollut elää 3 & 4 vuotiaiden poikien kanssa ja olla määrätietoinen kahden pahasti uhmaikäisen kanssa. Toiselta kun hellittää niin toisella alkaa...
Vuoden aikana olen oppinut myös erottamaan tuulen ja kovan tuulen. Suomessa ei kovaa tuulta havaita lähes ollenkaan.
Jännitävin asia vuoden aikana on ollut seurata suomen uutisointia Islantiin liittyen. Iltalehti sanoo, että tulivuori purkautuu, niin meillä ei täällä ole vielä edes uutisiin päässyt millään tasolla. Kiva vastata kyselyihin "ai on purkautumassa! Aijaa, en minä tiennyt!"

Seuraavalta vuodelta odotan muutoksen tuulia. Työt loppuu nykyisessä paikassa helmikuussa ja sen jälkeen palaan suomeen muutamaksi viikoksi. Muutama projekti odottaa tekijäänsä. Monelle ehkä tulee uutena tietona, mutta en palaa siis pysyvästi suomeen vaan jään pysyvästi Islantiin. Saa nähdä millaiset tuulet puhaltavat tulevaisuudessa! Maaliskuussa palaan siis Islantiin ja siihen mennessä pitäisi myös töitä täältä löytää. Uudenvuoden lupauksia ei ole ollut tapana tehdä, mutta lupaan yrittää kuunnella omaa itseäni ja nauttia elämästä. Toivon myös, että tuo parempi puolisko siinä pysyy mukana myös tulevaisuudessa :)

Happy new year! 

Se ottaa ja antaa.

Tuossa illalla istuin bussissa ja matkustaessani kaupungin toiselle puolelle minuun iski joulufiilis! Siis minuun, joka yleensä inhoan kaikkea sitä joulun ajan hössötystä ja etenkin sitä ylikaupallisuutta. Tänään kuitenkin katsellessani öisen Reykjavikin katuja kaikkine jouluvaloineen ja taustalla soivine joululauluineen se fiilis iski. Koko kaupunki kylpi jouluvaloissa. Se oli kuin kaunis valojen meri. Ne jotka minut paremmin tuntevat, tietävät kuinka paljon rakastan vain katsella öisiä kaupunginvaloja. Ne saivat nyt ihan uuden merkityksen. En edes osannut kuvitella kuinka kaunis maisema voi olla, kun koko kaupunki on täynnä jouluvaloja. Se sai minussa myös aikaan omanlaisen haikeuden.

Helmikuussa mietittiin lentokentällä, että mihinköhän sitä ollaan matkalla. 

Olen asunut Islannissa nyt lähes kymmenen kuukautta. Moni voisi tähän sanoa, että "sehän on lyhyt aika!". Itse ajattelin vielä helmikuussa samoin, mutta ajan kuluessa olen ymmärtänyt kuinka paljon asioita mahtuu kymmeneen kuukauteen.

Maailmalle lähtiessä jouduin tekemään suuren työn mahdollistaakseni sen. Myin auton, annoin asuntoni pois, myin suurimman osan kalusteistani, etsin kissalleni hoitopaikan, lopuille tavaroille säilytyspaikan ja suurimpana asiana tein ison työn oman itseni kanssa. Ei ole helppoa lähteä yksin maailmalle ja jättää perhe sekä ystävät kotimaahan.

Ensimmäisiä Islannissa otettuja kuvia. Ja aivan kotikulmilta. 

Suurimpana kulttuurishokkina minulle tänne tullessa iski suurperheeseen muuttaminen. Eläminen muiden ihmisten kanssa samassa asunnossa 9 vuoden omillaan asumisen jälkeen. Onneksi kuitenkin minulla kävi tuuri isäntäperheen kanssa! Asioista puhutaan ja muutoksia tehdään tarvittaessa.

Täällä oleminen on opettanut minulle paljon asioita. Kielitaitoni on kehittynyt huimasti, olen oppinut luottamaan itseeni ja myös arvostamaan itseäni. Olen oppinut käsittelemään vahvoja tunteita kuten koti-ikävää. Ikävästäkään huolimatta en vaihtaisi päivääkään pois.

Rakas veljenpoika <3

Suurimpana asiana minua harmittaa, että en pääse olemaan läsnä veljenpoikani ja pikkusiskoni päivittäisessä elämässä. Aikuisten kanssa on helppo pitää yhteyttä, mutta kun kyseessä on 1 ja 11 vuotiaat, niin tilanne onkin hiukan eri. Minulta jää kokematta paljon asioita joiden tapahtuessa tahtoisin olla läsnä.

Jos tähän saakka on tullut ilmi asioita mitkä harmittaa tai mistä olen joutunut luopumaan, mitä iloa tästä sitten on ollut?
Olen saanut roppakaupalla uusia ystäviä. Olen päässyt näkemään ja kokemaan asioita mitä suurin osa tämänkään tekstin lukijoista ei ikinä tule kokemaan.
Olen matkustanut saaren toiselle puolelle elämäni siisteimmille festareille ihan vain Amorphiksen keikan takia. Olen saanut olla pohjois-Islannissa ja viettää mittaamattoman arvokasta aikaa yhdessä ihmisten kanssa joista osan olen tuntenut jo vuodesta 2009. Olen nähnyt jäätikön, vesiputouksia, tulivuoria ja muuten vain lumoavan kauniita maisemia.
Suurimpana asiana kuitenkin pidän sitä, että toteutin yhden suurimmista haaveistani. Muutin ulkomaille, pärjäsin siellä ihan itse ja elin kerrankin ihan vain itselleni. Vain ja ainoastaan siitä syystä minun elämääni on löytynyt uusia ihmisiä joiden toivon pysyvän siinä vielä pitkään!

Tuntuu hurjalta, että minun pestini täällä loppuu reilun kahden kuukauden kuluttua. Pitäisi muuttaa takaisin suomeen. Olen jo pidemmän aikaa miettinyt sitäkin mahdollisuutta, että jäisin Islantiin töihin. Ahdistaa jo valmiiksi ajatus suomeen ja siihen samaan oravanpyörään palaamisesta. Työtilanne kun Suomessa ei ole mikään kehuttava ja vakiduuni on lähes mahdottomussa toisin kuin se täällä on. Onneksi on vielä se reilu kaksi kuukautta aikaa tuumailla asioita. Ja loppupeleissä, kotiin voi aina palata jos maailma potkii liikaa!

Yksi lempikuvistani koko Islannissa olo ajalta! Eistnaflug 2016 ja ystäviä. 

Monelle ulkomaille muuttavalle tulee shokkina kulttuurierot. En itse ollut poikkeus, vaikka olikin tuttu maa ennestään. Teidän iloksi ajattelin kirjoitella tästä aiheesta, mistä lähes jokainen ulkosuomalainen bloggaaja jossain vaiheessa kirjoittaa. Omalle kohdalle sattui lopulta melko pieniä ihmetyksen aiheita! 

KAUPAT

Suurimpana kulttuurishokkina itselle tuli se, että aamu kahdeksalta ei ole vielä mitään asiaa kauppaan. Perisuomalaisena olen tottunut siihen, että kaupassa voi käydä aamulla seitsemältä ennen töihin menoa (Tai tällaisen ravintola-alan ihmisen näkökulmasta töiden jälkeen). Täällä pääsääntöisesti palvelut heräävät henkiin vasta aamulla kymmeneltä. On siis ihan tosissaan pitänyt opetella aivan uudenlainen päivärytmi. 

Lähikauppaan mentiin ennen taidegallerian läpi!

LASTEN KASVATUS

Täällä on normaalia saada lapsia nuorena. On myös normaalia, että on useampi lapsi ja kaikilla eri isät. Se on ihan arkipäivää ja ei sitä katsota täällä pahalla. Suomessa saisi vähintäänkin selän takana puhumista osakseen. En tiedä onko tällä sitten vaikutusta, mutta itselle ainakin pistää silmään jos taaperot on jäätelöbaarissa vielä yhdentoista aikaan illalla mukana. Myöskin ne perus rutiinit ja rajat mihin suomalaisena on tottunut, ovat melko häilyviä täällä. Itselle tämä näkyy erittäin hyvin oman työn kautta. Toki minulle on annettu vapaat kädet kasvatuksen ja toimintatapojen suhteen, ja meillä poikien kanssa onkin päivässä tiukasti määrätyt rutiinit. Ihan jokaisessa perheessä näin ei kuitenkaan ole. 

RUOKA

Pääsääntöisesti Islannissa syödään hyvin samanlaista ruokaa kuin suomessakin. Ruuan suhteen täällä kuitenkin iski paha kulttuurishokki Ikeassa. Lihapullat ei tulleet perunamuussin kanssa. Muutenkin täällä syödään ennemmin kana kanana. Meillä suomessahan siitä tehtäisiin esim. kanakastike. Vastaavasti perunasta ei tehdä muussia, vaan se syödään sellaisenaan. Tämä on itselle ollut ehkä ruuan suhteen suurin totuttelun paikka. Toki pojat saavat sitten kestää kaikki perunamuussista lähtien kun keskenään ollaan kotona! 

Keitetyillä perunoilla. Ei hyvä ollenkaan :D

ÞETTA REDDAST

Islantilaisilla on hiukan sellainen suurpiirteinen asenne aikatauluihin. Kaikkeen todetaan þetta reddast. Kyllä kaikella on tapana järjestyä. Itse olen prefektionisti monissa asioissa ja määrättyjen asioiden pitää vain olla just eikä melkein. Täällä on ollut pakko tottua tähän paikalliseen asenteeseen joka omalla kohdallla aiheuttaa välillä harmaita hiuksia mm. silloin kun saat työvuorot kaksi päivää ennen listan alkua. Tai kun itse olet ajoissa paikalla ja odottelet muita puolituntia. 

ELOKUVAT

Kävin viime viikolla ystäväni Jaanan kanssa elokuvissa. Täällä on ok tulla vähän myöhässä sinne elokuviinkin, mutta suurempi hämmästyksen aihe on ehdottomasti väli-aika! Siis ihan oikeasti. Elokuva pysäytetään joksikin aikaa, jotta voit käydä vessassa tai ostamassa jotain herkkua. Islantilaisissa elokuvissa myöskin on huomion arvoista se, että näyttelijäkaarti on pääsääntöisesti sama, ja sitä elokuvaa on voitu kuvata vaikka sinun omalla kotipihalla. Reykjavikissa on myös ymmärtääkseni jonkin näköinen elokuva-alan koulu. 

TUULI

Sanotaan, että esimerkiksi Oulu on tuulinen kaupunki. Meren läheisyys ja kaikki. Itsekkin Oulussa alle 200m merestä asuneena voin todeta, että olihan se välillä tuulinen kaupunki. Ei se kuitenkaan ollut mitään verrattuna Islantiin. Toisaalta, mitä voi odottaa kun elää pienellä saarella keskellä suurta lätäkköä. Välillä siitä huolimatta tuo tuuli menee yli hilseen. Kun yrität kävellä bussipysäkiltä kotiin ja tajuat, että matka ei meinaa edetä koska on niin kova vastatuuli. Tai vaikka olisi kuinka paljon vaatetta, niin silti se tuuli tunkee vaatteiden alle ja menee mukavasti luihin ja ytimiin. Siihen kaveriksi vesisade (yleensä syksyllä n. jokapäivä.). Siltikin tätä saarta voin kutsua unelmien saareksi. Ihan sama kuinka tuulee ;) 

KIELI

Vaikka kuinka on varautunut kielen opiskeluun ja jopa aloittanut sen jo kotosuomessa, niin onhan se jokaiselle ulkomaille muuttavalle omanlaisensa kulttuurishokki yhtäkkiä ollakkin maassa, jonka kieltä et osaa. Itse puhun päivittäin Islantia lapsille, ja selviän normaaleista asioista kuten kaupassa käynnistä tai pääsääntöisesti esim.  ravintolassa asioinnista. Silti tulee paljon asioita joita ei vain ymmärrä. Olenkin sanonut, että tarvitsisin vuoden lisää Islannissa, että puhuisin ns. sujuvasti sitä. Tämä reilu 9kk on mennyt lähinnä siihen, että jotenkin saanut kielen perusteet takaraivoon taottua, ja seuraava vuosi toisi varmastikkin laajutta sanavarastoon! Vaikeutensa alkuun aiheutti myös kielien erottelu, sillä puhun päivittäin kolmea kieltä. Suomeen soitellessa puhun tottakai suomea. Ajan kanssa olen myös oppinut tuntemaan muita Islannissa asuvia suomalaisia. Kotona puhun vanhempien lasten sekä perheen vanhempien kanssa pääsääntöisesti englantia. Lisäksi vähän joka välissä Islantia. Vähemmästäkin on pienellä ihmisellä sanat sekaisin!

Millaisia kulttuurishokkeja teille on tullut? 

Edellisellä kerralla jäimme siihen, kuinka lomareissulta olin palailemassa kohti Islannin kotia. Maanantai aamuna oli kello soimassa 5.45. Kaupan kautta (ruisleipää tietysti!) 7.25 lähtevää linja-autoa kohti. Matkalla pari tuntia unta ja yhdeltätoista oltiinkin jo Helsinki-Vantaalla. Laukut matkaan ja itse turvatarkastukseen!

Koska olin taas kerran liian aikaisin kentällä, löysin itseni Kainuu loungesta. Kirjanvaihto pisteestä on tullut lähes joka kertainen tapa ja loungessa on muutenkin mukava viettää aikaa.

Hiukan väsynyt matkaaja Kainuu Lounge:ssa.

Kellon lähestyessä puolta kahta kasasin omaisuuteni ja lähdin portille 27 odottelemaan. Portilla istuessa selailin Facebookkia huomasin Pää Pilvissä blogin Maaritin päivityksen joka meni näin:

"Ensi kertaa tuntuu etten ollenkaan halua lähteä. Lähtöselvityksessä pidin sormia ristissä josko kone olisi ylibuukattu ja voisin tarjoutua vapaaehtoisena jäämään Helsinkiin. Unelmien kohde odottaa, mutta mulla vain kentällä masentaa. Molemmat ystäväni sairastuivat ja parissa tunnissa piti asennoitua uudelleen viettämään loma ihan vain omassa seurassaan. Nyt kaikki positiiviset vibat yksinmatkustaminen ihanuudesta pitäis kaivaa lennon aikana esille, koska portille asti on jo päästy. Tai jouduttu"

Tähän täytyi käydä ehdottomasti kommentoimassa kuinka itsekkin kentällä yksin lennon lähtöä odottelen ja kysyä minnekkä se Maaritilla matka vie!
Tämän myötä selvisi, että olemme samalla portilla ja matkalla samaan kohteeseen!
Löysimme toisemme portilla ja saimme lennolle vaihdettua vielä vierekkäiset paikat!
Lennon aikana suunnittelimme illallisen Hamborgara Fabrikkaniin. Islannin päässä selvisi, että minun täytyy käydä tunnin verran töissä ennen syömistä, mutta se ei suurempia ongelmia aiheuttanut!

Hamborgara Fabrikkan <3

Illallisen aikana "vahingossa" suunniteltiin seuraavalle päivälle Álafossilla käyntiä ja uintia.
Kaksi pahasta neuloosista kärsivää päästettiin vapaaksi lankataivaaseen. Kalliiksihan se tuli, kuten aina, mutta oli se hymykin herkässä! Tulen varmaan loppuelämäni aikana kuulemaan usein kommentin "Ole hilijaa, mie olen onnellinen". Illalla omien töiden jälkeen suuntasimme vielä uimaan Alftanesin uimalaan. Tai siis islantilaisittain uimaan, eli rentoutumaan kuumiin altaisiin.

Lopapeysaa pukkaa!

Löydettiin myös Netto:n lankahylly! 

Keskiviikolle lopulta tuli myös suunnitelmia. Tällä kertaa tähtien asento ei ollut kohdallaan. Aamulla oli tarkoitus lähteä heti yhdeksän aikaan Þingvelliriin seikkailemaan ja ottamaan "Sellainen kuva missä meillä molemmilla on itse kudotut lopapeysat päällä"! Lähdön aikoihin kuitenkin selvisi, että toisesta autosta oli yön aikana tyhjentynyt eturengas ja host-äiti tarvitsisi autoa päivän aikana ja hänen pitäisi kolmelta olla töissä. Kun pojat oli saatu hoitoon ja kaikki pakolliset asiat hoidettua, aloimme tutkimaan asiaa.
Parin puhelun, kahden keskustassa huoltamolla käynnin ja yhden pettäneen tunkin sekä kolmen tunnin ja lukuisin kirosanojen jälkeen lopulta autossa oli täysi rengas alla.
Kiitos ihanalle host-äidille joka jaksoi nähdä kaiken vaivan meidän reissun pelastamiseksi!

Lopulta kun pääsin matkaan, kello oli jo kaksitoista. Maarittia hakiessa vastassa oli tiesulku kun joku oli onnistunut keskustan pikkukadulla saamaan maasturin kupeelleen. Kommeita polliisimiehiä tien täydeltä juoksentelemassa pitkin poikin! Kiertotietä Hallgrimskirkjanille ja Maarit kyytiin!

Yritä tässä nyt selfietä ottaa! :D

Vihdoin päästiin reissuun! Suunnaksi Þingvellir ja Öxarárfoss. Molemmille tuntematon kolkka kyseisestä kansallispuistosta! Alkuperäiseen suunnitelmaan kuului myös muita vesiputouksia, mutta ajanpuutteen takia ne jäi nyt näkemättä. Lopputulos oli kuitenkin molempia tyydyttävä. Paljon valokuvia, hyvä seura ja kaikkinensa hauska päivä! Reissun jälkeen kerkesimme vielä uimaan. Jälleen kerran valitsimme sellaisen uimalan jossa kumpikaan meistä ei ollut ikinä käynyt! Oma tavoite "käy uimassa kaikissa Reykjavikin alueen uimaloissa" etenee pikkuhiljaa. Tällä hetkellä 6/17!

"Sellanen kuva missä meillä on molemmilla itse tehdyt lopapeysat päällä"

Lopuksi kaupan kautta hakemaan pojat hoidosta ja Maarit kyydittiin porukalla sitten kaverinsa luokse. Aamulla 4.30 Maaritin suuntana oli Keflavikin lentokenttä ja lento Suomeen!

Näin jälkeen päin miettiessä on kyllä pakko todeta, että harvoin tällaisia kohtaamisia sattuu kohdalle, Tai ystäväni (Pöndekengissä -blogin) Mira voi olla asiasta hiukan eri mieltä, kun minusta on kyse... Mutta ainakin tämä oli ensimmäinen laatuaan! Ihminen jonka kanssa on yhteinen kaveri, olet lukenut hänen blogia ja lopulta päädyt viettämään 3 päivää pitkin Islantia. Kaiken lisäksi molemmat kutoo lopapeysoja, musiikkimaku kohtaa ja muutenkin ajatukset kohtaa! Aivan huippua! Missäköhän me seuraavan kerran nähdään? Onko teillä ollut tällaisia sattumuksia?