Tätä tekstiä kirjoittaessa istun kotona, viinilasi tietokoneen vieressä ja mietin, että pitäisi olla jo nukkumassa. Koti sijaitsee nykyään pysyvästi Reykjavikissa. Tämä ehkä tulee monelle lukijalle yllätyksenä, sillä olinhan lähdössä helmikuussa suomeen. Kohtalo kuitenkin puuttui peliin.
Marraskuun kahdeksastoista päivä lähdin viettämään iltaa Reykjavikin yöelämään ja sillä tiellä ollaan edelleenkin. Piti tehdä suuria päätöksiä oman elämän suhteen. Tahdonko olla Suomessa, lähellä omaa perhettä, viettää aikaa veljen pojan kanssa ja arpoa taas mistä lisää työvuoroja että saa maksettua vuokran ja jää rahaa vielä syömiseenkin? Vai tahdonko sittenkin asua Islannissa, etsiä työpaikan täältä ja asua sellaisen ihmisen kanssa jonka lähellä on hyvä olla?
 |
| Syy miksi jaksaa hymyillä / Reason for my smile. |
Päädyin jälkimmäiseen ratkaisuun ja päätin muuttaa pysyvästi Islantiin. Olin käytännössä koko helmikuun suomessa hoitamassa asioita, pakkaamassa tavaroita ja tekemässä sovittuja töitä. Maaliskuun alussa pakkasin laukut ja lensin takaisin Islantiin. Kohti suurta tuntematonta.
 |
| Leaving from Finland. |
Islannissa minua odotti työnhaku, isomman asunnon etsiminen meille sekä tietenkin täysin uusi elämä. Avoliitto, parisuhteen ylä- ja alamäet, äitipuolen rooli ja maailma jossa minulla ei ole tukiverkkoa ympärillä. On vain pakko selvitä kaikesta omillaan.
 |
| Þingvellinr |
Muutto Islantiin on herättänyt paljon tunteita lähipiirissä. Isoäiti ikävöi ja miettii kuinka pärjään täällä. Iso-veljestä kuulen jos itse otan yhteyttä ja harvoin oikeastaan keneltäkään tulee minkäänlaista yhteyden ottoa. Toki on oma päätökseni jäädä Islantiin, mutta olisin ehkä odottanut hiukan enemmän tukea ja turvaa omalta lähipiiriltä. Mutta enköhän minä pärjää. Ainahan minä pärjään, ainakin kaikki niin olettavat.
 |
| On my way to home from work. |
Tulin takaisin Islantiin 10.3. Tein ensimmäisen vuoron uudessa työpaikassa 1.4 ja muutimme myös samaisena päivänä uuteen asuntoon. Tähän väliin kerkesi tapahtua paljon. Niin hyvää kuin huonoakin.
 |
| Wallpaintings in Reykjavik. |
Nykyään työskentelen henkilökohtaisena avustajana kehitysvammaiselle naiselle. Työvuorot ovat pitkiä, mutta niitä on myös vähemmän. Minun elämääni kuuluu nykyään mies ja 7 vuotias poika. Yritän suunnitella arkeni niin, että kaikilla olisi hyvä olla. Kaikilla olisi yhteistä aikaa ja meidän arki olisi helppoa. Otin juuri ensimmäistä kertaa elämässäni lainan pankista ja ostin auton. Meidän perheen arki helpottui huomattavasti ja nykyään ei tarvitse miettiä miten minä kuljen töihin tai tarvitseeko minun kävellä keskustasta kotiin keskellä yötä.
 |
| Hula! In this picture we are in Seljavallalaug! |
Kirjoittelen tätä postausta täältä "uuden" asunnon sohvalta, mies on hoitamassa passi asioita Tanskassa ja palailee kotiin joskus la-su välisenä yönä. Edelleenkään en kadu päivääkään sitä, että päätin muuttaa pysyvästi Islantiin.
Katson kateudella vierestä kuinka muut Islannin suomalaiset päivittelevät kuinka perhe on käymässä Islannissa. Ehkä joku kaunis päivä olen siinä tilanteessa, että omakin perhe tulee käymään meidän perheen kotona.
Vaikka olen välillä erittäin yksin, lähes kukaan suomesta ei pidä yhteyttä ja täällä ei ole lähes ollenkaan ystäviä eikä sitä tukiverkkoa, niin silti olen onnellinen.
 |
| Reason for my smile. Up´s and down´s, still together <3 |
IN ENGLISH:
I know there's been a very long break in writing. After new year´s eve there was so much going on that i dindn´t have time to write. And didn´t have even any kind of writing motivation.
When i'm writing this text I sit at home, wine glass next to the computer, and I Wonder if i should be already sleeping. Now I'm permanently living in Reykjavik. This may be a surprise for many Readers, as I was planning to move to Finland in February. However, the Fate decided something else.
On the 18th. Of November I went out to spend my night in Reykjavik nightlife and I'm still on that way. I had to make big decision´s about my own life. Do I want to be in Finland, close to my own family, spend time with my nephew and try to get enough work shifts to pay everything? Or do I still want to live here in Iceland, try to find work from here and live with someone who really care and love?
I ended up living in Iceland. I was basically whole February in Finland and trying to handle everything over there. At the beginning of March I packed my bags and flew back to Iceland.
In Iceland i had to start to find a job, try to find bigger apartment for us and of course start totally new life.
Cohabitation, up´s and down´s in our relationship and my role as a step mother. World where I do not have any kind of support network around me. I just need to figure out everything by my own.
Moving to Iceland has attracted a lot of feelings to the close relatives. Grandma Misses and worrie's how I'm doing here. I hear about my big brother if I contact him by myself and rarely actually anyone take´s any contact. Sure, It was my own decision to stay in Iceland, but I could have expected a little more support and security from my own relatives. But I can not do it. Whatever is coming, I can do it. At least every one thinks like that.
I came back to Iceland 10.3. I made my first shift in my new job 1.4 and we also moved to the new apartment on that same day. There was so much happening here, some good as well as some bad.
Today I work as a personal assistant for a disabled woman. Job shifts are long, but I don´t have those so much. Part of my life is a man and a 7 year old boy. I try to make our schedules that way, that every one is happy. Everybody would have time together and our everyday life would be easy. For the first time in my life I took a loan from the bank and bought a car. Our family's life is easier now, there is no need to think about how to go to work or do I have to walk from downtown to home in the middle of the night.
I am writing this post from a "new" apartment's couch, Mik is treating passport issues in Denmark and returning home middle of friday-saturday night.
Still, I do not regret the day that I decided to move permanently to Iceland.
I´m sometime´s jealous how all Finnish people relatives are traveling to Iceland to see their families. Maybe i'm on that situation some day, that my relatives are coming to visit in our home.
Even i´m sometimes really lonely, almost no one from Finland doesn´t keep contact, and i don´t have so much friend´s here or support network around me, I'm still happy.
