Monelle ulkomaille muuttavalle tulee shokkina kulttuurierot. En itse ollut poikkeus, vaikka olikin tuttu maa ennestään. Teidän iloksi ajattelin kirjoitella tästä aiheesta, mistä lähes jokainen ulkosuomalainen bloggaaja jossain vaiheessa kirjoittaa. Omalle kohdalle sattui lopulta melko pieniä ihmetyksen aiheita! 

KAUPAT

Suurimpana kulttuurishokkina itselle tuli se, että aamu kahdeksalta ei ole vielä mitään asiaa kauppaan. Perisuomalaisena olen tottunut siihen, että kaupassa voi käydä aamulla seitsemältä ennen töihin menoa (Tai tällaisen ravintola-alan ihmisen näkökulmasta töiden jälkeen). Täällä pääsääntöisesti palvelut heräävät henkiin vasta aamulla kymmeneltä. On siis ihan tosissaan pitänyt opetella aivan uudenlainen päivärytmi. 

Lähikauppaan mentiin ennen taidegallerian läpi!

LASTEN KASVATUS

Täällä on normaalia saada lapsia nuorena. On myös normaalia, että on useampi lapsi ja kaikilla eri isät. Se on ihan arkipäivää ja ei sitä katsota täällä pahalla. Suomessa saisi vähintäänkin selän takana puhumista osakseen. En tiedä onko tällä sitten vaikutusta, mutta itselle ainakin pistää silmään jos taaperot on jäätelöbaarissa vielä yhdentoista aikaan illalla mukana. Myöskin ne perus rutiinit ja rajat mihin suomalaisena on tottunut, ovat melko häilyviä täällä. Itselle tämä näkyy erittäin hyvin oman työn kautta. Toki minulle on annettu vapaat kädet kasvatuksen ja toimintatapojen suhteen, ja meillä poikien kanssa onkin päivässä tiukasti määrätyt rutiinit. Ihan jokaisessa perheessä näin ei kuitenkaan ole. 

RUOKA

Pääsääntöisesti Islannissa syödään hyvin samanlaista ruokaa kuin suomessakin. Ruuan suhteen täällä kuitenkin iski paha kulttuurishokki Ikeassa. Lihapullat ei tulleet perunamuussin kanssa. Muutenkin täällä syödään ennemmin kana kanana. Meillä suomessahan siitä tehtäisiin esim. kanakastike. Vastaavasti perunasta ei tehdä muussia, vaan se syödään sellaisenaan. Tämä on itselle ollut ehkä ruuan suhteen suurin totuttelun paikka. Toki pojat saavat sitten kestää kaikki perunamuussista lähtien kun keskenään ollaan kotona! 

Keitetyillä perunoilla. Ei hyvä ollenkaan :D

ÞETTA REDDAST

Islantilaisilla on hiukan sellainen suurpiirteinen asenne aikatauluihin. Kaikkeen todetaan þetta reddast. Kyllä kaikella on tapana järjestyä. Itse olen prefektionisti monissa asioissa ja määrättyjen asioiden pitää vain olla just eikä melkein. Täällä on ollut pakko tottua tähän paikalliseen asenteeseen joka omalla kohdallla aiheuttaa välillä harmaita hiuksia mm. silloin kun saat työvuorot kaksi päivää ennen listan alkua. Tai kun itse olet ajoissa paikalla ja odottelet muita puolituntia. 

ELOKUVAT

Kävin viime viikolla ystäväni Jaanan kanssa elokuvissa. Täällä on ok tulla vähän myöhässä sinne elokuviinkin, mutta suurempi hämmästyksen aihe on ehdottomasti väli-aika! Siis ihan oikeasti. Elokuva pysäytetään joksikin aikaa, jotta voit käydä vessassa tai ostamassa jotain herkkua. Islantilaisissa elokuvissa myöskin on huomion arvoista se, että näyttelijäkaarti on pääsääntöisesti sama, ja sitä elokuvaa on voitu kuvata vaikka sinun omalla kotipihalla. Reykjavikissa on myös ymmärtääkseni jonkin näköinen elokuva-alan koulu. 

TUULI

Sanotaan, että esimerkiksi Oulu on tuulinen kaupunki. Meren läheisyys ja kaikki. Itsekkin Oulussa alle 200m merestä asuneena voin todeta, että olihan se välillä tuulinen kaupunki. Ei se kuitenkaan ollut mitään verrattuna Islantiin. Toisaalta, mitä voi odottaa kun elää pienellä saarella keskellä suurta lätäkköä. Välillä siitä huolimatta tuo tuuli menee yli hilseen. Kun yrität kävellä bussipysäkiltä kotiin ja tajuat, että matka ei meinaa edetä koska on niin kova vastatuuli. Tai vaikka olisi kuinka paljon vaatetta, niin silti se tuuli tunkee vaatteiden alle ja menee mukavasti luihin ja ytimiin. Siihen kaveriksi vesisade (yleensä syksyllä n. jokapäivä.). Siltikin tätä saarta voin kutsua unelmien saareksi. Ihan sama kuinka tuulee ;) 

KIELI

Vaikka kuinka on varautunut kielen opiskeluun ja jopa aloittanut sen jo kotosuomessa, niin onhan se jokaiselle ulkomaille muuttavalle omanlaisensa kulttuurishokki yhtäkkiä ollakkin maassa, jonka kieltä et osaa. Itse puhun päivittäin Islantia lapsille, ja selviän normaaleista asioista kuten kaupassa käynnistä tai pääsääntöisesti esim.  ravintolassa asioinnista. Silti tulee paljon asioita joita ei vain ymmärrä. Olenkin sanonut, että tarvitsisin vuoden lisää Islannissa, että puhuisin ns. sujuvasti sitä. Tämä reilu 9kk on mennyt lähinnä siihen, että jotenkin saanut kielen perusteet takaraivoon taottua, ja seuraava vuosi toisi varmastikkin laajutta sanavarastoon! Vaikeutensa alkuun aiheutti myös kielien erottelu, sillä puhun päivittäin kolmea kieltä. Suomeen soitellessa puhun tottakai suomea. Ajan kanssa olen myös oppinut tuntemaan muita Islannissa asuvia suomalaisia. Kotona puhun vanhempien lasten sekä perheen vanhempien kanssa pääsääntöisesti englantia. Lisäksi vähän joka välissä Islantia. Vähemmästäkin on pienellä ihmisellä sanat sekaisin!

Millaisia kulttuurishokkeja teille on tullut? 

Edellisellä kerralla jäimme siihen, kuinka lomareissulta olin palailemassa kohti Islannin kotia. Maanantai aamuna oli kello soimassa 5.45. Kaupan kautta (ruisleipää tietysti!) 7.25 lähtevää linja-autoa kohti. Matkalla pari tuntia unta ja yhdeltätoista oltiinkin jo Helsinki-Vantaalla. Laukut matkaan ja itse turvatarkastukseen!

Koska olin taas kerran liian aikaisin kentällä, löysin itseni Kainuu loungesta. Kirjanvaihto pisteestä on tullut lähes joka kertainen tapa ja loungessa on muutenkin mukava viettää aikaa.

Hiukan väsynyt matkaaja Kainuu Lounge:ssa.

Kellon lähestyessä puolta kahta kasasin omaisuuteni ja lähdin portille 27 odottelemaan. Portilla istuessa selailin Facebookkia huomasin Pää Pilvissä blogin Maaritin päivityksen joka meni näin:

"Ensi kertaa tuntuu etten ollenkaan halua lähteä. Lähtöselvityksessä pidin sormia ristissä josko kone olisi ylibuukattu ja voisin tarjoutua vapaaehtoisena jäämään Helsinkiin. Unelmien kohde odottaa, mutta mulla vain kentällä masentaa. Molemmat ystäväni sairastuivat ja parissa tunnissa piti asennoitua uudelleen viettämään loma ihan vain omassa seurassaan. Nyt kaikki positiiviset vibat yksinmatkustaminen ihanuudesta pitäis kaivaa lennon aikana esille, koska portille asti on jo päästy. Tai jouduttu"

Tähän täytyi käydä ehdottomasti kommentoimassa kuinka itsekkin kentällä yksin lennon lähtöä odottelen ja kysyä minnekkä se Maaritilla matka vie!
Tämän myötä selvisi, että olemme samalla portilla ja matkalla samaan kohteeseen!
Löysimme toisemme portilla ja saimme lennolle vaihdettua vielä vierekkäiset paikat!
Lennon aikana suunnittelimme illallisen Hamborgara Fabrikkaniin. Islannin päässä selvisi, että minun täytyy käydä tunnin verran töissä ennen syömistä, mutta se ei suurempia ongelmia aiheuttanut!

Hamborgara Fabrikkan <3

Illallisen aikana "vahingossa" suunniteltiin seuraavalle päivälle Álafossilla käyntiä ja uintia.
Kaksi pahasta neuloosista kärsivää päästettiin vapaaksi lankataivaaseen. Kalliiksihan se tuli, kuten aina, mutta oli se hymykin herkässä! Tulen varmaan loppuelämäni aikana kuulemaan usein kommentin "Ole hilijaa, mie olen onnellinen". Illalla omien töiden jälkeen suuntasimme vielä uimaan Alftanesin uimalaan. Tai siis islantilaisittain uimaan, eli rentoutumaan kuumiin altaisiin.

Lopapeysaa pukkaa!

Löydettiin myös Netto:n lankahylly! 

Keskiviikolle lopulta tuli myös suunnitelmia. Tällä kertaa tähtien asento ei ollut kohdallaan. Aamulla oli tarkoitus lähteä heti yhdeksän aikaan Þingvelliriin seikkailemaan ja ottamaan "Sellainen kuva missä meillä molemmilla on itse kudotut lopapeysat päällä"! Lähdön aikoihin kuitenkin selvisi, että toisesta autosta oli yön aikana tyhjentynyt eturengas ja host-äiti tarvitsisi autoa päivän aikana ja hänen pitäisi kolmelta olla töissä. Kun pojat oli saatu hoitoon ja kaikki pakolliset asiat hoidettua, aloimme tutkimaan asiaa.
Parin puhelun, kahden keskustassa huoltamolla käynnin ja yhden pettäneen tunkin sekä kolmen tunnin ja lukuisin kirosanojen jälkeen lopulta autossa oli täysi rengas alla.
Kiitos ihanalle host-äidille joka jaksoi nähdä kaiken vaivan meidän reissun pelastamiseksi!

Lopulta kun pääsin matkaan, kello oli jo kaksitoista. Maarittia hakiessa vastassa oli tiesulku kun joku oli onnistunut keskustan pikkukadulla saamaan maasturin kupeelleen. Kommeita polliisimiehiä tien täydeltä juoksentelemassa pitkin poikin! Kiertotietä Hallgrimskirkjanille ja Maarit kyytiin!

Yritä tässä nyt selfietä ottaa! :D

Vihdoin päästiin reissuun! Suunnaksi Þingvellir ja Öxarárfoss. Molemmille tuntematon kolkka kyseisestä kansallispuistosta! Alkuperäiseen suunnitelmaan kuului myös muita vesiputouksia, mutta ajanpuutteen takia ne jäi nyt näkemättä. Lopputulos oli kuitenkin molempia tyydyttävä. Paljon valokuvia, hyvä seura ja kaikkinensa hauska päivä! Reissun jälkeen kerkesimme vielä uimaan. Jälleen kerran valitsimme sellaisen uimalan jossa kumpikaan meistä ei ollut ikinä käynyt! Oma tavoite "käy uimassa kaikissa Reykjavikin alueen uimaloissa" etenee pikkuhiljaa. Tällä hetkellä 6/17!

"Sellanen kuva missä meillä on molemmilla itse tehdyt lopapeysat päällä"

Lopuksi kaupan kautta hakemaan pojat hoidosta ja Maarit kyydittiin porukalla sitten kaverinsa luokse. Aamulla 4.30 Maaritin suuntana oli Keflavikin lentokenttä ja lento Suomeen!

Näin jälkeen päin miettiessä on kyllä pakko todeta, että harvoin tällaisia kohtaamisia sattuu kohdalle, Tai ystäväni (Pöndekengissä -blogin) Mira voi olla asiasta hiukan eri mieltä, kun minusta on kyse... Mutta ainakin tämä oli ensimmäinen laatuaan! Ihminen jonka kanssa on yhteinen kaveri, olet lukenut hänen blogia ja lopulta päädyt viettämään 3 päivää pitkin Islantia. Kaiken lisäksi molemmat kutoo lopapeysoja, musiikkimaku kohtaa ja muutenkin ajatukset kohtaa! Aivan huippua! Missäköhän me seuraavan kerran nähdään? Onko teillä ollut tällaisia sattumuksia?

Lähdetkö mukaan?

Joku on laittanut minuun estot päälle! Tuijotan vain valkoista sivua ja ei tekstiä meinaa syntyä millään vaikka olisi lukijoille monen monta tarinaa kerrottavana! Nyt saa luvan loppua tällainen. Viimeiseen viikkoon on mahtunut jo niin monta tarinaa ja tähtiin kirjoitettua asiaa, että kyllähän teidänkin niistä pitää saada lukea! 

Tapana on ollut pitää yhteyttä suomeen päin yleensä Facebookin videopuheluiden avulla. Toki Skype ja Whatsapp on myös kovassa käytössä. Keskiviikko aamuna heräsin aamulla yhdeksän aikoihin puhelimen sointiin. Äiti soitteli suomesta ja kyseli muuten vain kuulumisia. Pitkät pätkät juteltiin ja lopulta sanottiin heipat. Iltapäivällä n. kolmen aikaan tuli uusi puhelu joka sitten muuttikin hiukan loppu viikon suunnitelmia. Tai aika paljonkin siis. 

Pääkohdittain keskustelu meni näin 

Eno: "päätettiin justiinsa lähteä Viroon huomenna. Lähdetkö mukaan? "

Minä: "Tottakai jos sinä maksat"

Eno: "selvä, tilaa lippu. Minä maksan sinut viroon"

Mummo: "Minä maksan sinut takaisin"

Tuo "lähdetkö mukaan" heitto oli täysin vitsi kuten vastauskin. Lopputulos oli muutaman puhelun ja lentolippujen oston jälkeen hiukan erilainen matka

Torstaina 04.30 linja-autolla lentokentälle ja 7.30 lento Helsinkiin. 13.00 perillä, junalla Helsingin keskustaan ja sieltä Länsisatamaan. 16.30 laivalla viroon ja 18.30 terminaalista taksilla hotellille, jossa aikaisemmalla laivalla tulleet jo odottellikin. 

En olisi uskonut keskiviikko aamuna olevani seuraavana iltana Virossa. Tai edes suomessa. Pikkuhiljaa taitaa olla pakko uskoa, että minulle voi tapahtua mitä tahansa. Myös minun perheeltäni voi odottaa mitä tahansa.  

Viroon lopulta päästyäni siellä sujui kaikki hyvin. Pitkään puhuttu vierailu isän serkun luona toteutui vihdoinkin (Kiitos isäntäväelle yöpaikasta!).

RUISLEIPÄÄ! <3

Perjantai vietettiin shoppailun merkeissä. Perinteisesti suomalaisen löytää alkon hyllyjen välistä Tallinnassa, mutta me kerettiin paljon muutakin! Käsityöharrastajan taivas Karnaluks tuli vihdoinkin henkilökohtaisesti tutuksi. Siellä olisi voinut viettää aikaa tuntitolkulla.

Neuvoksi ensikertalaiselle: Kirjoita ostoslista! Sieltä saa ihan kaikkea mahdollista. Pelkkiä ompelulankoja oli katosta lattiaan varmasti toistakymmentä metriä. Erilaisia mustia nappeja oli enemmän kuin tiesin olevan mahdollista. Sukkapuikoille oli oma seinän mittainen hylly (katosta lattiaan.) ja oikeastaan kaikkea oli PALJON! Kannattaa siis varata reilusti aikaa! Muille neulootikoille ylpeänä voin sanoa: En ostanut YHTÄÄN kerää lankaa!

Neulootikon Ferrari. Tai Cadillac. Tai miksi nyt ikinä haluaa kutsua! 

Karnaluksin lisäksi vierailtiin KGB museossa Viru hotellin olemattomassa kerroksessa numero 23. Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka jos edes vähän kiinnostaa! Pelkästään niistä maisemista maksaa mielellään jo pääsylipun verran ja suosittelen ehdottomasti vierailua vasta illan hämärtyessä.

Huikeita tarinoita ja mielenkiintoinen historia kyseisellä hotellilla! 

Illan tullen suuntasimme kohti satamaa ja kävimme matkalla syömässä Panimo Ravintolassa. 

Ruoka oli hyvää, paikan sisustus oli mahtava ja seurakin sattui kohdalleen! Kaikkinensa siis huippu reissu! 22.30 laivaan ja kohti kotia. Pari päivää kerkesin viettää ihan kotikonnuillakin. Tädin rakkaus Lenni 1v. kävi tätiä ilahduttamassa ja joitakin ystäviäkin kerkesi pikaisesti näkemään! 

Tämä reissu oli kaikessa komeudessaan jo melkoinen! Maanantai aamuna suuntasin kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää ja porttia 27 josta alkoikin aivan oma tarinansa! Tästä tulette lukemaan lisää, sillä tarina kaikkinensa ansaitsee oman postauksen!