Tavallista arkea ja perhe elämää??!

Minulta on monesti kysytty, että mitä lähdet sinne islantiin tekemään?
Kaikille kyselijöille ajattelin nyt kertoa, että mistä tämä kaikki sai alkunsa.

Alunperin olen jo teininä haaveillut ulkomaille lähdöstä ja vähintäänkin kielikurssista ulkomailla. 

Olen ollut ilkomailla useampaan otteeseen. On ollut aurinkolomaa Turkissa ja Kreikassa, keikkabussikuskin pestiä baltian kiertueella (Viro, Latvia, Liettua), 3 reissua tänne Islantiin ja Australuassakin on tullut piipahdettua.

Lenkillä kotimaisemissa (Garðabæir)

Noin vuosi sitten haaveilin jo ulkomaille lähtemisestä, mutta kuten elämällä on tapana, se keksi minulle jotain aivan uutta ohjelmaa. Elämään ilmestyi mies. Silloin päätin, että jos parisuhde kariutuu, niin sitten lähden ulkomaille.

Syksyn mittaan töitä oli suhteellisen vähän ja tuli mietittyä monenlaisia ratkaisuja. Marraskuun lopulla parisuhde otti ja kariutui. Aika kului ja Joulukuun lopulla mietin, että miksi en nyt oikeasti lähtisi sinne ulkomaille ja toteuttaisi unelmiani. Samalla tulisi pidettyä myös itselleni tekemät lupaukset.

FM Belfast ja kex hostel

Vuoden viimeisinä päivinä selailin internetin ihmeellistä maailmaa, ja silmiin osui aupairword.com sivusto. Asiaa tutkittuani totesin, että miksipä en tekisi profiilia sinne? Ei se velvoita mihinkään, ja voisin katsoa mitä se tuo tullessaan.
Sivuston kautta minuun otti useat perheet yhteyttä, ja minulla olisi ollut varma paikka Espanjassa. Elettiin keskiviikkoa ja olin luvannut ilmoittaa päätökseni paikan suhteen viimeistään perjantaina. Perjantai aamuna minulle tuli viestiä Islantilaiselta perheeltä, ja päätin ottaa riskin. Ilmoitin Espanjaan, että en tule.

14.1 irtisanoin asuntoni, laitoin auton myyntiin, ja aloin järjestelemään asioita suomessa. Olin juuri saanut tiedon, että minut oli valittu töihin kyseiseen Islantilaiseen perheeseen.
Ostin pelkän menolipun Islantiin ja aloin pakkaamaan kotiani laatikoihin. Myin kaiken ylimääräisen pois.
Minulla oli 16 päivää aikaa hoitaa kaikki pois asunnosta, hankkia säilytyspaikka tavaroille yms.
Viimeiset viikot olivat Suomessa yhtä hullunmyllyä muuttohässäkän keskellä.

9.2 Tin can factory -arkea.

Nyt kun olen asunut n. 3 viikkoa Islannissa, niin alkaa arki pikkuhiljaa muotoutua. Minun Islannin perheessä on parhaillaan 12 henkeä ruokapöydässä.

Perheeni täällä on uusioperhe, jossa Isällä on ennestään 23, 21 ja 17 vuotiaat lapset. Kaksi vanhinta asuvat saman talon alakerrassa poika- ja tyttöystäviensä kanssa.
Äidillä on ennestään 15 vuotias tyttö ja 13 vuotias poika, jotka asuvat täällä joka toinen viikko.
Sitten on 3 ja 4 vuotiaat pojat Bjerki ja Atli.

Pocanhontas ja pojat <3

Käytännössä minun työnkuva on hoitaa poikien arki vanhempien ollessa töissä. Poikkeus tässäkin pitää olla. Molemmat vanhemmista sattuvat olemaan lentäjiä, joten se vaikuttaa suuresti minun  työaikoihin.

Hoidan tavallisesti lapset hoitoon, hoidosta kotiin, syömiset, nukkumiset yms. Tämä siis silloin, kun vanhemmat lentävät.

Haastetta elämään on tuonut se, että olin kipeänä koko toisen täällä vietetyn viikon. Ma-to olen kielikurssilla 9.30-12.15. Lisäksi olin sillä viikolla torstaista sunnuntai aamuun saakka yksin poikien kanssa. Eihän siinä mitään, mutta ei ollut tuota yhteistä kieltä hirveästi, joten sanakirja oli kaveri!
Voitte kuvitella: olet kipeänä, yliväsynyt, pojat kokeilevat rajoja sinun kanssa ja teillä ei ole yhteistä kieltä.

Lenkkimaisemia kotikulmilta (Garðabæir)

Nyt kun ollaan kielikurssilla kolmatta viikkoa, niin perus asiat alkaa sujua jo Islanniksi.
Pojat ovat tottuneet minun täällä oloon ja arki sujuu jo melko rutiinilla.

Kaikista ylä- ja alamäistä huolimatta on varmastikkin ollut mun elämän paras päätös ostaa pelkkä menolippu Islantiin.

My new life.

Suunnittelin jo ennen reissuun lähtöä blogin kirjoittamista vuosien tauon jälkeen. Nyt sain sitten aikaiseksi, ja ihan senkin takia, jotta naamakirja ei ole täynnä ylipitkiä päivityksiä!

Tulen kirjoittelemaan paljon niin sanotusta uudesta elämästäni. Elämästäni Islannissa.
Kaikesta mitä tänne lähteminen vaati, mitä uutta se tuo elämään ja millaista se arki täällä todellisuudessa on. Varmasti jossain vaiheessa tulen myös kertomaan omasta historiastani Islantiin liittyen, sekä siitä, mitä tarkemmin ottaen täällä teen.

Helsinki-Vantaa, terminaali 2. Reissu alkakoon!

Saavuin Islantiin viime viikon tiistaina. Viikko uutta elämää alkaa olla nyt takana, ja se on sisältänyt myös paljon uusia asioita. 
Tiistaina laskeuduin Keflavikin kentälle klo 12.20. Kentällä vastassa oli mun Islannin "vanhemmat". 
Kentältä ajeltiin "kotiin" tänne Garđabær:iin. Hiukan aloilleen asettumista ja neljän jälkeen lapset tulikin hoidosta kotiin. Koko loppu viikko menikin uuteen arkeen totutellessa, käytännön asioita hoitaessa (kuten paikallinen sotu), sekä Islannin kotiin ja perheeseen tutustuessa.

Länsivuonot 2014.

Perjantai aamuna lapset ja Jóhanna (perheen äiti) lähtivät J:n isän luokse Osloon viikonlopuksi. Iltapäivällä lähdin itse Ólafur:n kyydillä kaupungille, jonka jälkeen Ó lähti jenkkien lennolle. 
Kaupungilta kotiuduinkin linja-autolla ja vieläpä selvisin vaihdosta mjódd:lla :)

Lauantai meni täysin nukkuessa. Käytännössä aina kun istuin alas, nukahdin melkein saman tien. Tiedä sitten purkautuiko kaikki reissuväsymys ja jännitys, vai mikä oli.

Sunnuntaina talo täyttyi taas pikkuhiljaa äänistä. Ó tuli lennolta aamulla, J lasten kanssa viiden jälkeen illasta. Koko päivä rentoa yhdessä oloa!

                                              

Tänään maanantaina alkoikin sitten minun arki. Ainakin seuraavan 4 viikon ajan. Isäntäperhe nimittäin maksoi minulle kielikurssin. Tarkoittaa siis sitä, että tulevan neljän viikon ajan tulen viettämään aamupäiväni tin can factory:ssä Islantia opiskellen. Ensimmäisen päivän perusteella odotan innolla huomista ja uutta päivää kielikylvyssä! Kieltämättä olisi melko kurjaa jos yli 300€ kielikurssi olisi pettymys.

Jotta ei kaikki täällä olisi pelkkää ruusuilla tanssimista, pitäähän koko alkuvuoden kestäneen stessin jossain vaiheessa purkautua. Tänään aamulla heräilin 4 aikaan siihen, että ulkona on oikein kunnon myräkkä ja itse olin aivan tukossa. Ei pieni tukkoisuus mitään, mutta tämä äänen lähteminen ei nyt lupaa kovin hyvää sille, että olen torstaista sunnuntaihin keskenäni lasten kanssa.  Selkokielellä sanottuna stressi purkautuu, ja meikäläinen on tulossa kipeäksi, tai oikeastaan on jo. Jospa tämä ei tästä pahenisi, ja tästä viikosta selvittäisiin?