EM-SI

Edellisellä kerralla jäimme siihen, kuinka lomareissulta olin palailemassa kohti Islannin kotia. Maanantai aamuna oli kello soimassa 5.45. Kaupan kautta (ruisleipää tietysti!) 7.25 lähtevää linja-autoa kohti. Matkalla pari tuntia unta ja yhdeltätoista oltiinkin jo Helsinki-Vantaalla. Laukut matkaan ja itse turvatarkastukseen!

Koska olin taas kerran liian aikaisin kentällä, löysin itseni Kainuu loungesta. Kirjanvaihto pisteestä on tullut lähes joka kertainen tapa ja loungessa on muutenkin mukava viettää aikaa.

Hiukan väsynyt matkaaja Kainuu Lounge:ssa.

Kellon lähestyessä puolta kahta kasasin omaisuuteni ja lähdin portille 27 odottelemaan. Portilla istuessa selailin Facebookkia huomasin Pää Pilvissä blogin Maaritin päivityksen joka meni näin:

"Ensi kertaa tuntuu etten ollenkaan halua lähteä. Lähtöselvityksessä pidin sormia ristissä josko kone olisi ylibuukattu ja voisin tarjoutua vapaaehtoisena jäämään Helsinkiin. Unelmien kohde odottaa, mutta mulla vain kentällä masentaa. Molemmat ystäväni sairastuivat ja parissa tunnissa piti asennoitua uudelleen viettämään loma ihan vain omassa seurassaan. Nyt kaikki positiiviset vibat yksinmatkustaminen ihanuudesta pitäis kaivaa lennon aikana esille, koska portille asti on jo päästy. Tai jouduttu"

Tähän täytyi käydä ehdottomasti kommentoimassa kuinka itsekkin kentällä yksin lennon lähtöä odottelen ja kysyä minnekkä se Maaritilla matka vie!
Tämän myötä selvisi, että olemme samalla portilla ja matkalla samaan kohteeseen!
Löysimme toisemme portilla ja saimme lennolle vaihdettua vielä vierekkäiset paikat!
Lennon aikana suunnittelimme illallisen Hamborgara Fabrikkaniin. Islannin päässä selvisi, että minun täytyy käydä tunnin verran töissä ennen syömistä, mutta se ei suurempia ongelmia aiheuttanut!

Hamborgara Fabrikkan <3

Illallisen aikana "vahingossa" suunniteltiin seuraavalle päivälle Álafossilla käyntiä ja uintia.
Kaksi pahasta neuloosista kärsivää päästettiin vapaaksi lankataivaaseen. Kalliiksihan se tuli, kuten aina, mutta oli se hymykin herkässä! Tulen varmaan loppuelämäni aikana kuulemaan usein kommentin "Ole hilijaa, mie olen onnellinen". Illalla omien töiden jälkeen suuntasimme vielä uimaan Alftanesin uimalaan. Tai siis islantilaisittain uimaan, eli rentoutumaan kuumiin altaisiin.

Lopapeysaa pukkaa!

Löydettiin myös Netto:n lankahylly! 

Keskiviikolle lopulta tuli myös suunnitelmia. Tällä kertaa tähtien asento ei ollut kohdallaan. Aamulla oli tarkoitus lähteä heti yhdeksän aikaan Þingvelliriin seikkailemaan ja ottamaan "Sellainen kuva missä meillä molemmilla on itse kudotut lopapeysat päällä"! Lähdön aikoihin kuitenkin selvisi, että toisesta autosta oli yön aikana tyhjentynyt eturengas ja host-äiti tarvitsisi autoa päivän aikana ja hänen pitäisi kolmelta olla töissä. Kun pojat oli saatu hoitoon ja kaikki pakolliset asiat hoidettua, aloimme tutkimaan asiaa.
Parin puhelun, kahden keskustassa huoltamolla käynnin ja yhden pettäneen tunkin sekä kolmen tunnin ja lukuisin kirosanojen jälkeen lopulta autossa oli täysi rengas alla.
Kiitos ihanalle host-äidille joka jaksoi nähdä kaiken vaivan meidän reissun pelastamiseksi!

Lopulta kun pääsin matkaan, kello oli jo kaksitoista. Maarittia hakiessa vastassa oli tiesulku kun joku oli onnistunut keskustan pikkukadulla saamaan maasturin kupeelleen. Kommeita polliisimiehiä tien täydeltä juoksentelemassa pitkin poikin! Kiertotietä Hallgrimskirkjanille ja Maarit kyytiin!

Yritä tässä nyt selfietä ottaa! :D

Vihdoin päästiin reissuun! Suunnaksi Þingvellir ja Öxarárfoss. Molemmille tuntematon kolkka kyseisestä kansallispuistosta! Alkuperäiseen suunnitelmaan kuului myös muita vesiputouksia, mutta ajanpuutteen takia ne jäi nyt näkemättä. Lopputulos oli kuitenkin molempia tyydyttävä. Paljon valokuvia, hyvä seura ja kaikkinensa hauska päivä! Reissun jälkeen kerkesimme vielä uimaan. Jälleen kerran valitsimme sellaisen uimalan jossa kumpikaan meistä ei ollut ikinä käynyt! Oma tavoite "käy uimassa kaikissa Reykjavikin alueen uimaloissa" etenee pikkuhiljaa. Tällä hetkellä 6/17!

"Sellanen kuva missä meillä on molemmilla itse tehdyt lopapeysat päällä"

Lopuksi kaupan kautta hakemaan pojat hoidosta ja Maarit kyydittiin porukalla sitten kaverinsa luokse. Aamulla 4.30 Maaritin suuntana oli Keflavikin lentokenttä ja lento Suomeen!

Näin jälkeen päin miettiessä on kyllä pakko todeta, että harvoin tällaisia kohtaamisia sattuu kohdalle, Tai ystäväni (Pöndekengissä -blogin) Mira voi olla asiasta hiukan eri mieltä, kun minusta on kyse... Mutta ainakin tämä oli ensimmäinen laatuaan! Ihminen jonka kanssa on yhteinen kaveri, olet lukenut hänen blogia ja lopulta päädyt viettämään 3 päivää pitkin Islantia. Kaiken lisäksi molemmat kutoo lopapeysoja, musiikkimaku kohtaa ja muutenkin ajatukset kohtaa! Aivan huippua! Missäköhän me seuraavan kerran nähdään? Onko teillä ollut tällaisia sattumuksia?