Suunnittelin jo ennen reissuun lähtöä blogin kirjoittamista vuosien tauon jälkeen. Nyt sain sitten aikaiseksi, ja ihan senkin takia, jotta naamakirja ei ole täynnä ylipitkiä päivityksiä!
Tulen kirjoittelemaan paljon niin sanotusta uudesta elämästäni. Elämästäni Islannissa.
Kaikesta mitä tänne lähteminen vaati, mitä uutta se tuo elämään ja millaista se arki täällä todellisuudessa on. Varmasti jossain vaiheessa tulen myös kertomaan omasta historiastani Islantiin liittyen, sekä siitä, mitä tarkemmin ottaen täällä teen.
Saavuin Islantiin viime viikon tiistaina. Viikko uutta elämää alkaa olla nyt takana, ja se on sisältänyt myös paljon uusia asioita.
Tiistaina laskeuduin Keflavikin kentälle klo 12.20. Kentällä vastassa oli mun Islannin "vanhemmat".
Kentältä ajeltiin "kotiin" tänne Garđabær:iin. Hiukan aloilleen asettumista ja neljän jälkeen lapset tulikin hoidosta kotiin. Koko loppu viikko menikin uuteen arkeen totutellessa, käytännön asioita hoitaessa (kuten paikallinen sotu), sekä Islannin kotiin ja perheeseen tutustuessa.
Perjantai aamuna lapset ja Jóhanna (perheen äiti) lähtivät J:n isän luokse Osloon viikonlopuksi. Iltapäivällä lähdin itse Ólafur:n kyydillä kaupungille, jonka jälkeen Ó lähti jenkkien lennolle.
Kaupungilta kotiuduinkin linja-autolla ja vieläpä selvisin vaihdosta mjódd:lla :)
Lauantai meni täysin nukkuessa. Käytännössä aina kun istuin alas, nukahdin melkein saman tien. Tiedä sitten purkautuiko kaikki reissuväsymys ja jännitys, vai mikä oli.
Sunnuntaina talo täyttyi taas pikkuhiljaa äänistä. Ó tuli lennolta aamulla, J lasten kanssa viiden jälkeen illasta. Koko päivä rentoa yhdessä oloa!
Tänään maanantaina alkoikin sitten minun arki. Ainakin seuraavan 4 viikon ajan. Isäntäperhe nimittäin maksoi minulle kielikurssin. Tarkoittaa siis sitä, että tulevan neljän viikon ajan tulen viettämään aamupäiväni tin can factory:ssä Islantia opiskellen. Ensimmäisen päivän perusteella odotan innolla huomista ja uutta päivää kielikylvyssä! Kieltämättä olisi melko kurjaa jos yli 300€ kielikurssi olisi pettymys.
Jotta ei kaikki täällä olisi pelkkää ruusuilla tanssimista, pitäähän koko alkuvuoden kestäneen stessin jossain vaiheessa purkautua. Tänään aamulla heräilin 4 aikaan siihen, että ulkona on oikein kunnon myräkkä ja itse olin aivan tukossa. Ei pieni tukkoisuus mitään, mutta tämä äänen lähteminen ei nyt lupaa kovin hyvää sille, että olen torstaista sunnuntaihin keskenäni lasten kanssa. Selkokielellä sanottuna stressi purkautuu, ja meikäläinen on tulossa kipeäksi, tai oikeastaan on jo. Jospa tämä ei tästä pahenisi, ja tästä viikosta selvittäisiin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti